Tietämättömyys raastaa taas sisintäni,
saa tulevan näyttämään harmaalta
kuin sumulta, joka peittää horisontin.
Kysymykset vilahtelevat mielessäni.

Punnitsen vaihtoehtoja peläten,
että kumpikin niistä on virhe.

Aika kuluu.

Illalla levottomuus pahenee.
Ajattelen, että huomenna tähän aikaan
olen viisaampi.

Huokaisen.
Lopetan jossittelun.

Haluan uskoa, että tuleva ratkaisu on oikea
ja kaikki kääntyy hyväksi.