Istun valkoisessa, pienessä huoneessa,
jossa olen ennenkin ollut.
Jännitys.
Minulta kysytään, miten olen voinut.
Vastaan vakavasti.
Tällä kerralla hyvin totuudenmukaisesti.
Kuuntelen hiljaa.
Rinnassani muljahtaa,
kun kuulen sen sanan.
Olen ajatellut, toivonutkin sitä
mutta tuleva pelottaa.
Päädymme ratkaisuun.
Mahdollisimman pian.
Lähden pois mieli tyhjänä.
Epätietoisuus yhä kaihertaa.
Jään odottamaan.
Ennen sitä yritän järjestää elämääni,
tehdä tekemättömät työt.