Tammikuu ja arki.
Joulun jälkeen ne ovat aina tuntuneet ankeilta.
Pitkältä lähtölaukaukselta kevääseen, kesään.

Herätyskello soi.
Silmät avautuvat.
Nousen vaikka kehonosat eivät jaksaisi.
Peseydyn, puen.
Virkistyn vähitellen.
Syön, pakkaan tavarat.

Lähden, pääsen ulos raittiiseen ilmaan.
Hymyilen.

Olen kiitollinen arjelle,
että se saa minut ulos,
antamaan merkityksen jollekin muulle.